Theophilus Presbyteriläinen kuvailee kirjassaan On Divers Arts (De diversis artibus) vuonna 1122 metalliverstaan rakentamista. Verstaan rakentaminen alkaa rakennuksen jakamisesta huoneisiin eri metallien käsittelyä varten. Puolet rakennuksesta varataan valamiseen ja kuparin, tinan ja lyijyn työstämiseen. Jäljelle jääneseen puolikkaaseen jaetaan erilliset huoneet kullalle ja hopealle. Ikkuna sijoitetaan kohti etelää ja sen eteen kaivetaan kuoppa lattiatasoa hipovalle työpöydälle ja istuinsijoille. Tämän jälkeen Theophilus neuvoo, miten rakennetaan ahjo ja vuohennahkaiset palkeet sekä luettelee valmistusohjeiden* kera monia nykyäänkin tuttuja työkaluja, joita seppä tarvitsee työssään.
Ranskalaisen kultasepän Étienne Delaunen kaiverruskuvassa ollaan 1500-luvun kultasepänverstaassa. Seppien pöytä on jo lähes tavanomaisella korkeudellaan, jälleen sijoitettuna suuren ikkunan eteen. Seiniä peittävät monenlaiset vasarat, viilat, pihdit ja leikkurit, siististi omilla paikoillaan. Jokaisella pöydän ääressä työskentelevällä sepällä on vyötärölle sidottava nahkainen välly, johon jalometallilastut eli kretsi putoaa. Vasemmassa reunassa oppipoika ohentaa kulta- tai hopealankaa vetopenkissä vetämällä lankaa vetoraudan aina pienentyvien reikien läpi. Oikealla mies kuumentaa (mahdollisesti juottaa, hehkuttaa tai sulattaa) jotain uunissa. Tulisijan yläreunuksella on metallin sulatuskuppeja eli upokkaita ja lattialla pienet palkeet ja pölkky alasimineen.
Haluaisin kuvitella, että pöydän ääressä istuva silmälasipäinen seppä valmistelisi seepiankuorta valua varten, sillä tämä ”kalanluuhun” valaminen tunnettiin Vannoccio Biringuccion mukaan ainakin viimeistään 1540-luvulla. Etummaisella sepällä on puristimessa pieni pakotus- tai kivenistutustyö, takimmainen mahdollisesti kaivertaa.
1. matala työpöytä (”värkkipöytä”) ikkunan edessä 2. viilaustuki eli fiilnaakeli 3. välly/fälly 4. ahjo ja palkeet 5. pölkky ja alasin 6. vasaroita (ja sormuspinnoja?) 7. käsipuristimia 8. pinsettejä 9. pihtejä 10. vetorautoja 11. viiloja 12. langanvetopenkki ja – pihdit 13. pumppuporia 14. harjoja 15. klovia 16. kaivertimia 17. punsseleita 18. vaaka 19. harppeja 20. levysaksia
Seuraavassa kuvassa on omalta pajaltani sormuksen valmistamiseen tarvittavia käsityökaluja. Kultasepän saha hienoine terineen on ainoa työkalu, jota en tähän mennessä tutustumistani aikalaislähteiden kuvauksista löytänyt. Samantyyppinen lehtisaha kuitenkin on käytössä ainakin puisen ruuvipenkin ääressä työskentelevällä kammantekijällä 1400-luvun Nürnbergissä. On mahdollista, että kultasepänsaha on uudemman ajan tuotos, sillä metallin leikkaaminen onnistuu vallan hyvin myös pihdeillä ja levysaksilla. Metallilevyn pitsimäistä reikäkoristelua, jota voisi tehdä myös sahaamalla, Theophilus kuvailee tehtävän reikäpunsseleilla ja viiloilla.
1. kultasepänpöytä 2. lehtisaha 3. neulaviiloja 4. alasin (tasorauta) 5. ruuvipenkki 6. viilaustuki (fiilnaakeli) 7. vetopihdit 8. vetosiivu 9. vasara ja sormuspinna 10. pihtejä 11. viiloja 12. skaavari (kaavin) 13. kiillotusrauta 14. klova
1500-luvun työkalut ja verstastilat ovat pääpiirteittäin yllättävän samankaltaisia kuin perinteisessä kultasepäntyössä nykyäänkin. Suurin ero työskentelyssä on käsityön osuudessa, kappaleiden kuumennustavassa (hiilet vs. kaasu), sekä valaistuksessa. Silmälasit sentään helpottivat sepän työtä jo keskiajalla.
| Keskiaika (- uuden ajan alku) | Nykyaika |
| matalahko työpöytä | kultasepänpöytä |
| päivänvalo, talikynttilät, liidutut varjostimet | LED-valaistus |
| metallin kuumennus tulisijassa (ahjossa tai uunissa) | metallin kuumennus kaasupistoolilla |
| käsin valmistetut työkalut | tehdasvalmisteiset työkalut |
| käsityökalut, lihasvoima, vesivoima | käsi- ja sähkötyökalut |
| hyvä näkö, silmälasit | hyvä näkö, silmälasit, luuppi, mikroskooppi |
*Mainittakoon, että kaivertimien karkaisuun Theophilus suosittelee tavallisen veden sijaan joko kolmevuotiaan, kolme päivää sisällä ruuatta pidetyn ja tämän jälkeen pelkästään saniaisilla kaksi päivää ruokitun vuohen tai pienen, punatukkaisen pojan virtsaa. Tarkkaa hommaa!